"Samanlaisia lorveja te olette kaikki… Kun tulee se ryssän laki, niin kyllä teistä sinni otetaan… jäfla tuppar!"
Mutta eipä ole vielä ryssän laki voimassa, ja niin täytyy korskean herrankin tyyntyä ja pyytää siivosti yösijaa.
13.
Samana aamuna, jona kruununvouti läksi Viojärven Vanhastatalosta Romakkaniemeen päin, oltiin Romakkaniemessä aikaisin liikkeellä.
Jooseppi sairasteli yhä vieläkin Honkasaajossa Juhon luona, joka kohteli murtunutta miestä veljenrakkaudella. Ei näyttänyt enää Joosepista eläjää tulevan. Kova vilutauti oli loputkin voimat vienyt, ja toisinaan hän houraili monta päivää yhteen menoon. Eikä ollut vuoteesta yrittänytkään nousta.
Romakkaniemeen oli Kemppainen palkannut tulemaan miehiä, jotta huutokauppa voitaisiin pitää. Jätkämiehiä ne olivat kaikki ja istuivat penkillä keskenään jutellen, varhaisena kevätaamuna.
Josefiina hommaili vieläkin talossa. Ei ollut sopinut jättää kahta turvatonta tyttöä yksin, kun synnyttämisen aika oli tullut. Ja molemmat he olivatkin sekä Kreeta että Liinu vuoteessa, ja vieressä oli kummallakin pieni poikanen. Toisesta pitäjästä oli Välijoen Villekin saapunut ja ilmoittanut, ettei hän vieläkään jättäisi Liinua, vaan anteeksi antaisi, omakseen ottaisi, ja yhdessä he muuttaisivat pois toiseen pitäjään, jossa hän oli hankkinut hyvän toimeentulon.
Heidän matkassaan ei Josefiina kuitenkaan aikonut lähteä, vaan tahtoi mennä rantamaille, tuikeaksi eukoksi Iisakille, pappilan torpparille.
Kirjansa oli Väänänenkin saanut kotipitäjästä ja selvästi näkyi vieläkin rakkaana pitävän Kreetaa, hellää ystävää, jonka herrat saivat viekoitella. Ja keskenään he olivat jo asiansa myös päättäneet ja aikoivat vesien auettua siirtyä naapuripitäjääseen, jossa oli alkanut iso tukkiliike.
Täksi päiväksi oli pakkohuutokauppa kuulutettu. Tänään siis myytäisiin puulaakin velasta Joosepin lyömättömästä korvesta viljelty talo, "ellei laillista estettä väliin tulisi". Ja mitäpä estettä tulisi? Niillä, jotka tahtoisivat täällä kaukana elää ja kykenisivät työhön, ei ollut pääomaa, eikä puulaaki uskonut velkaa. Ja ne taas, joilla oli rahaa, eivät kiinnittäneet omaisuuttaan erämaan yksinäiseen taloon, johon tietä ei ollut tullut eikä mennyt kesällä eikä talvella.