Ja taas kun puheen väli tuli, silmäilivät he Alpaslahteen.
"Jo ilmaantui poro jäälle", sanoi muuan, joka juuri oli akkunasta vahtimassa.
Kaikki riensivät akkunaan.
Kuusikosta ilmaantui ensin Mikko poroineen täyttä laukkaa, myötäle kun oli. Vasta hetken perästä kaahotti kruununvoudin poro, raskas mies kuin jauhosäkki pulkassa. Poro koetti kynsiä Mikon poron kantapäillä, mutta kun oli painava taakka pulkassa, ei jaksanut laukassa seurata, ja järvelle päästyä piteni väli pitenemistään. Kirjuri ja Kemppainen tömähtivät melkein peräkkäin jäälle, mutta siinä Kemppainen tempasi hihnaa, ja yhtenä suittuna nelisti hänen ajokkaansa kirjurin ja kruununvoudin porojen ohitse ja pääsi yhä lähemmäs Mikkoa.
Ulos pihalle pullahtivat Romakkaniemen pirtistä jätkätkin ja näkivät, kuinka ryöstömiehet, poronkellon kalkattaessa, ajaa karauttivat tekemään viimeistä häviötä kiveliön taloon.
Ja kirkas, kaunis ja tyven oli huhtikuun varhainen aamu ja kirkas päivä, jona Romakkaniemi pakkohuutokaupassa myytiin ja puulaakin omaksi joutui.
14.
On taas kesä ja juhannus. Jälleen kaunistavat välkkyvät valot Pohjolaa, ja laululliseksi on uudestaan käynyt iloitseva kiveliö.
Suuren, seitsensaarisen Moinajärven rannalla ei kukaan ole kuulemassa, kuinka linnut visertävät kilvan ja kiitollisina, kuinka käki kukkuu leipää lehteen, kuinka kaiku kiertää korkeuksien huipuilta toisille ja kuinka laine loiskii valkoista rantahiekkaa vasten — yksin kuin itkuvirttä veisaten.
Sorsa poikineen ui talon venevalkamaan, ja jänikset lyövät leikkiä pihanurmella.