Autioiksi ja asukkaitta on talo jäänyt; ovet pönkittyinä se näyttää kuolleitten majalta. Rikkaruohoa kasvavat nyt pellot, joissa tähän aikaan ennen vankka oras vihannoi. Rannikkona, oksain ja latvain peittämänä kuolon kenttänä on nyt Joosepin entinen kullankeltakyIkinen jouhimännikkö. Kuollutta kaikki, missä ennen nuori elämä ja toivo sykähteli.

Särkyneestä akkunasta puhaltaa illan tuuli sisälle ja ulvoo ja itkee kuin ikävöiden ja kaivaten. Nyt eivät kilkata karjankellot, kun päivä lännen maille painuu, eikä ammu lehmä veräjän takana kesänavetan luona. Ei näy vireätä vanhaa miestä avopäin Sorsalahdessa kuokkimassa.

Siihen on jäänyt talo asukkaitta. Ei ollut ketään halukasta tulemaan erämaan taloon, josta metsä on raiskattu ja joka on kaukana tiestä ja muista ihmisasunnoista. Puulaaki saa pitää omanaan! Siihen kai lahoo, vainio metsittyy… ja hallitus haukottelee…

Ja niin on sitten Moinakiveliö asukkaitta niinkuin on ollut ennen vanhaan. Karhut tekevät sinne pesänsä, ja ahmat vaanien nuuskivat poron jälkiä…

Eikä kai kauan kestäne, ennenkuin unohtuu, että siinä kerran, tuossa niemellä, on ollut talo, jossa oli vireä vanha mies isäntänä.

Mutta juhannusaattona on sentään saivovetisen, seitsensaarisen Moinajärven selällä vene, joka näyttää pyrkivän Romakkaniemeä kohden. Viojärven Vanhantalon isäntä on lähtenyt juhannuskalaan nuorimman tyttärensä kanssa. Maukkaampi ja lihavampi kala on kirkkaan Moinajärven siika, juhlakalaksi otollisempi kuin liejupohjaisen Viojärven mustapäinen ahven tai kissastunut, punasilmäinen särki.

Susisaaren taakse hän on heittänyt verkot, tehnyt tulen rannalle, ja lämpöisenä, laulullisena iltana hän nyt odottaa aikaa, jolloin lähtisi kokemaan.

Silloin alkaa kuulua koiran ulvontaa Romakkaniemestä päin. Välisti haukkuu, välisti ulvoo kuin valittaisi… Ja yhä ulvoo ja uikuttaa.

Kuka siellä lienee autiossa, asumattomassa talossa? Eihän siellä suinkaan ole kukaan käynyt, kun tyttäret miehineen hiljan keväällä muuttivat pois? Olisiko jostakin muusta järvestä sinne poikennut kalamiehiä?

Ja yhä uikuttaa ja ulvoo koira, valittaa haikeasti ja pitkään. Silloin Vanhatalo työntää veneensä liikkeelle ja lähtee tyttärineen Romakkanientä kohden.