Isänsä nähtyään hän seisahtui sylillisineen keskelle pihaa.
"Terveisiä", toivotti Jooseppi ja kysäisi sitten yhteen menoon:
"Kenen tuo poro on?"
"Kemppaiseksi sanoi itseään ja puulaakin asiaa kertoi teille olevan."
Jooseppi nosti suksensa tikapuita vasten porrasten edessä, sukaisi kerran partaansa ja lähti nousemaan portaille.
"Terveisiä laitettiin Ruokojärvestäkin — Juhaniltakin", muisti hän vielä sanoa.
"Ruokojärven kauttako te olette tullut?" kysäisi Liinu eikä ollut terveisistä millänsäkään.
"Sen kautta menin, sen kautta oikaisin takaisinkin."
Ja Pontun ja Liinun saattamana kävi Jooseppi sisälle.
Emäntä Leena oli koko ajan ollut vuoteen omana. Houraillutkin oli ja pelännyt Joosepille jotakin pahaa tapahtuvan. Ei ollut mikään lohdutus auttanut, kertoivat tyttäret. Sillä Kreetakin, vanhempi tytöistä, oli pirtissä ja istuen takan luona kuori perunoita lihakeittoon, jota oltiin Kemppaiselle valmistamassa. Nyt oli Leena vihoviimein päässyt nukkumaan eikä herännyt Joosepin tulostakaan.