"Olisi tuolla kaapissa tilkkanen hokmannia, jos tahtoisit panna sekaan", tarjosi Jooseppi.
Mutta Juhani ei sanonut tahtovansa. Muissa mietteissä istui, ei vain kyennyt mitään puhumaan.
"Kumpaako tytärtä sinä sitten meinaat, jos sillä asialla olet?" kysyi Jooseppi vihdoin, kun he olivat jääneet kahden kesken.
Juhani katsoi hämmästyneenä. Eikö Jooseppi sitä tiennyt? Eikös Liinu ollut sanonut?
"No Liinua minä…"
Ja sitten alkoikin puhe luistaa. Juhani kehui, ettei hän aivan varaton ollut: pitäjän säästöpankissa oli sievoinen summa, ja muuten oli viidettäkymmentä poroa. Eikä ollut kepulikalu sormuskaan, jonka hän nyt oli Liinulle tuonut. Mutta vasta ensi kekrinä menisivät yhteen. Siihen mennessä aikoi Juhani hommata talonpaikkaa.
Jooseppi kuunteli hymyssä suin. Eipä ole vain monta nuorta miestä, joilla olisi semmoisia säästöjä.
"On tässä sijaa sinullekin, jos tässä halunnette aloittaa elämänne", ehdotti hän.
Mutta omaa kotia tuntui Juhani mielivän.
"Olisin minä isältä sen kotitorpan ostanut, mutta siihen kun jäisivät ruokittavikseni molemmat, ja kukaties vielä osaisivat siihen sisaretkin äpäräsikiöineen… niin eroon haluan."