"Kun ei tullut puheeksi… Meidän Ville on monena kesänä ollut maanmittarintöissä", sanoi Manta, vetäen tiukkaan sukkarihmaa pullean pohkeensa yläpuolelle.
"Taitavat miehet olla lujassa nyt, kun tukinuitot ovat keskissä, — siellä ovat vielä keväisillä matkoillaan meidänkin pojat… Mutta hyvää palkkaa kuuluvat lupaavan tottuneille", puheli emäntä. "Väsyksissä sanoivat olevansa, mutta mistäpä nyt niin olisivat väsyneet, kun veneen pohjalla olivat maata köllöttäneet, — sanoivat nuo Ylinivan miehet. — Nyt nukkua köröttävät eivätkä käskeneet tulla herättämään…"
"Niinhän ne herrat väsyvät", sanoi Manta.
"Joo. Vaikka ovat nuoria miehiä kumpikin."
"Kuuluukin kuolleen se vanha maanmittari, Päänlunti, joka meilläkin kerran kävi", sanoi Liinu.
"Outoja nämä ovat. Ensi kertaa kuuluvat olevan näillä mailla ja täällä päin. Oikein hauskoja herroja tuntuivat olevan."
Mutta ennenkuin tytöt ehtivät lähteä, muisti emäntä vielä Liinulta kysyä:
"No, koska te Ruokojärven Juhanin kanssa yhteen menette?"
"Ei ole tietoa", vastasi Liinu ja keikautti ylpeästi päätänsä.
"Hyvähän se mies on, Juhani, ja rahaa kuuluu olevan pankissa… kuinka lienee muutoin sinun mieleisesi. Eivät häntä tämän kylän tytöt hyvänä pidä…"