"Itsepä on ottamassa… tottapa oikeaan osaa", sanoi siihen Liinun puolesta Manta.
Juuri kun emäntää hyvästeltiin, ilmestyi toinen herroista pihalle. Hän näytti nuorelta, komealta mieheltä, ja tytöt nähtyään hän virkkoi:
"Kas, onhan sillä emännällä kaksi komeaa tyttöä, vaikka vakuutti, ettei ole."
Hän lähestyi tyttöjä ja jutteli:
"Olisihan tämä muutoin, mutta kun ovat näin valoisat yötkin, ettei saata nukkua."
Mutta Vanhantalon emäntä kävi esittelemään:
"Eivät nämä ole meidän kylän tyttöjä. Tämä Manta on Välijoesta ja tämä Liinu on Romakkaniemestä. Ruumista ovat tähän olleet saattamassa…"
"Vai Manta ja Liinu", tuumaili herra, vielä uni silmässä.
Siinä samassa lähtivät Manta ja Liinu kujaa kohti, josta polku poikkesi navetan taitse Alpaslahteen päin. Nopein askelin he astuivat, Manta edellä ja Liinu perässä.
"Sepä näytti mukavalta herralta", sanoi Liinu, kun he olivat ehtineet talon näkyvistä.