"Jos semmoisia ystäviä kostaisi, niin semmoiselle vaimoksi menisi… Lauletaanpa jotakin, että Kreetakin kuulee meidän tulossa olevan."
"Mitä laulamme?"
"Laulamme sitä, että: Maantien varrella katajapensas…" Ja he alkoivat:
Maantien varrell' on katajapensas, ja siinä on tikkelperi. Ja tään kylän poikain liivintaskuss' on Saksan silinteri.
Kauas vuoriseen ympäristöön kierteli laulu, ja kaiku kertoi sen ensin lähimmiltä kukkuloilta, sitten kierrellen kaukaisuuteen ja vasta pitkän ajan perästä kertoen sen laulajille.
Samassa alkoi Romakkaniemestä päin kuulua koiran haukuntaa.
"Ponttu on kuullut meidän laulumme", sanoi Liinu.
"Pontun ääni se on", sanoi Mantakin.
Kun he olivat hetken olleet ääneti, kysyi Manta:
"Oikeinko sinä todella aiot sille Ruokojärven Juhanille vaimoksi mennä?"