"Kihlat se väkisten antoi, mutta en ole sormusta pitänyt enkä huiviakaan kuin kerran…"
"No sitä minäkin. En huolisi minäkään, vaikka kahden kirnussa olisin. Silmätkin semmoiset totiset ja tylyt…"
He olivat jo puolijärvessä, kun Liinu huudahti:
"Vieras vene on meidän venevalkamassa… ja Ponttu siellä rannalla kävelee."
Mantakin herkesi soutamasta ja kääntyi katsomaan.
"Niin on, näemmä, ja pirtin savupiipusta nousee savu…"
"Aivan uusi, vastatervattu vene… nyt näkyy paremmin, kun ei aurinko kilota…"
"Kuka mahtanee olla?" kysyi Manta uteliaana.
"Jos ei vain liene se Kemppainen, puulaakin mies, niin sitten se on Väänänen, joka viime kesänä oli heinänteossa…"
"Häm, häm", virkkoi Manta, viekas katse pienissä terävissä silmissään. "Siellä on Kreetallakin omansa… Onpa se komea mies, vaan kuuluu olevan kirjaton, niinkuin kaikki muutkin etelän puolen miehet…"