"Lieneekö sinulla selvillä, kuinka paljon olet puulaakista rahaa ottanut ja montako velkakirjaa olet antanut?" tiedusti Nällhuuti.
"Johan se toki on selvillä", vakuutti Jooseppi.
"Mutta minä olen nähnyt senkin, että pahoin puulaaki pettää oppimatonta kansaa. Viime talvikäräjilläkin oli kumma juttu. Vehkalahden mies, Kolarista, joka oli puulaakista ottanut metsää vastaan rahaa ja kymmenen eri velkakirjaa antanut, joutui puille paljaille. Kaikki kymmenen velkakirjaa oli laskettu korkoineen yhteen ja kirjoitettu sitten yhteen velkakirjaan koko summa, että asia muka olisi selvempi. Ja sen ison velkakirjan alle käsketään Vehkalahden miehen kirjoittaa nimensä. No, hän kirjoittaa, mutta ei pyydäkään takaisin ennen antamiaan velkakirjoja. Ne jäävät puulaakin haltuun, samoin kuin isokin velkakirja. Joo. Ja puulaaki hakkaa metsän, saa saakurin uljaita puita, ja kun sitten on kaikki raiskannut, ettei linnunistuinta kuulu jääneen, niin haastetaankin Vehkalahden mies käräjiin ja kaikkien velkakirjojen, niin pienten kuin sen ison, sisältöä vaaditaan…"
"Jopa oli helvetin hullu mieheksi se Vehkalahden mies", keskeytti Välijoen Iisakki, joka makasi sängyssä selällään.
"Kuinka kävi?" kysyi Jooseppi.
"Kävi niin, että velkakirjain sisältö tuomittiin… Mutta asia on vielä kesken."
Jooseppi istui miettiväisenä. Vihdoin hän sanoi:
"Eipä tuommoistakaan ole kuulunut ennen."
"Ovat ne tainneet ennenkin pettää, mutta ei ole tullut niin yleiseksi tiedoksi", sanoi Nällhuuti.
Nyt Jooseppi ei kuitenkaan enää joutanut kuuntelemaan Nällhuutin puheita. Piti vielä käydä Mäkelän puheilla, jolla oli Romakkaniemen tieosa korjattavana.