Vihdoin he olivat valmiit lähtemään paluumatkalle, joka vastavirtaan oli monin verroin vaivaloisempi kuin tullessa.
Vasta kun he ovat kovimmista koskista ylös sauvoneet, jättäneet monitaloiset kylät taakseen ja saapuneet yhä harvenevaan jokitörmäasutukseen, vasta sitten he alkavat keskenään vilkkaammin jutella, kukin havainnoitaan kirkonkylältä kertoen. Ja Porolompalolla levähtäessä, ennenkuin lähdetään Viojokea vastavirtaan puskemaan, sukeutuu puhetta monenlaista. Ei ole Porolompalossa muuta asuntoa kuin viheliäinen torppa Viojoen suussa, kruununmaalla. Porolompalo on torpankin nimi, ja siinä asuu kruunun metsävahti Airis-Mikko silmäpuolen vaimonsa kanssa. Mutta kesän aikana siinä käy monenlaisia kulkijoita sekä erämaahan, suuriin järvikyliin, menijöitä että sieltä palaaviakin. Tukkilaisten käymäpaikka se myös on, vaikkeivät tukit koskaan kauan viivy Porolompalolla, se kun on virtava muihin lompaloihin verrattuna.
Tarkkaan tiedustelee torpan vaimo, kielevä Anna-Kreeta kirkonkylän kuulumisia, ja tarkkaan selittää Josefiina. Miehet makaavat lattialla, kullakin laukku päänsä alla. Kun vaimot pauhaavat juorujaan, toinen kysyy, toinen selittää, lyhytvartinen piippu suussa kummallakin, oikaisee siinä Joosepin vieressä Välijoen Iisakki polvensa suoraksi ja virkkaa:
"Eipä siitä tainnut tulla kruununmaan asukkaalle mitään hyötyä näillä jälkimmäisillä herrainpäivilläkään. Nällhuuti sanoi, että tiukemmalle vain ottavat… että kuka ei kykene maata viljelemään eikä taloa rakentamaan, niin pois ajetaan, ja työvaivat myydään. Ennenkuin nyt saa talon perinnöksi, on mies harmaa ja haudassa. Ja hakkaahan se kruunu kuulemma tästä puolin jokaisesta uudistalosta parhaat puut…"
Jooseppi kuuntelee Iisakin puheita. Mutta sitten hän nousee istumaan, kolistaa piippuaan, panee uutta tupakkaa ja kysyy:
"Nällhuutiko kertoi?"
"Nällhuuti, ja oli siitä puhe lautamiehenkin kanssa kirkolla."
Jooseppi miettii hetken, sanoo sitten:
"Jos eläisi vanha vallesmanni, niin kyllä tietäisi ja oikein puhuisi. Mutta kuoli liika hyvä mies…"
"Oikein puhut. Mutta minkäpä sille nyt mahtaisi vallesmanni vainajakaan, kun hallitus asetuksiaan tiukentaa… Kyllä nyt saa, saakeli soikoon, kruunu tästä puolin vartoa, kuka kylmään korpeen alkaa taloa tehdä. Sen verran minä sanon…"