"Puhuttelin kyllä. Vartavasten menin pappilaan ja kaivolla kohtasin… Hullusti kävi Marillekin… raskaana on. Johan minä sanoin…"
"Herra Isä! Kaikista Ruokojärven tyttäristäkö tulikin porttoja?"
"Niin näkyi käyvän. Saihan sen arvatakin, kun jätkäin kanssa oli aina mellastanut…"
Jooseppi kuunteli vaimojen puhetta ja unohti hetkeksi omat mietteensä. Leena-vainaja oli aina pelännyt sitä tyttäristään, varsinkin Liinusta. Ei laskenut tukkijoelle käymäänkään eikä jätkien sallinut pitkälti talossa majailla. Niin he olivat tähän asti säilyneet. Jos nyt saisi kaksi kelpo vävymiestä… Tai ehkäpä vielä kostuvat pojatkin kotia, kun kuulevat äidin kuolleen. Sopisi Eelin ottaa tuo Välijoen Manta, tanakka tyttö…
Mutta taas Jooseppi kuuli vaimojen puhuvan.
"Tuskin siitä Romakkaniemeen niinkään hyvää vävyä Ruokojärven Juhanista tulee, kuin Jooseppi taitaa uskoa", sanoi Josefiina, joka oli toivonut Liinua Villelle.
"Hassunahan sitä kuuluvat pitävän koko miestä, Juhania… Tukkijoella kun oli ollut, niin oli ollut niin visu, ettei raaskinut syödä… siellä oli kuollut vasikka Isollajärvellä eräässä talossa, niin salaa oli sen nylkenyt ja lihat syönyt… Jätkät saivat tietää sen ja toisena päivänä olivat Juhanin laukkuun tukkineet itsekuolleen lampaan karitsan ja muuta moskaa… kissan raatokin kuului olleen", selitteli Anna-Kreeta.
Juhanin saituudesta oli ennenkin ollut monenlaisia puheita. He nauroivat molemmin. Ja Anna-Kreeta vielä lisäsi:
"Kuuluuhan se olleen hänen setävainajansa semmoinen saita, että viimeiseksi söi hevosen kavion ja siihen kuoli… Setäänsä kai se on tullut Juhani…"
"Muistan kuulleeni… Lampisjärven äijä, se kätki kaikki rahansa metsiin ja louhikkoihin, eikä kukaan ole onnistunut löytämään", sanoi Josefiina.