Jooseppi oli kyllä kuullut tuommoisia puheita, mutta ei Juhanista ainakaan tätä ennen. Senvuoksi kai Liinu oli murehtinut ja salaa itkenyt.
Mutta väsymys voitti vihdoin Josefiinankin, ja piippu suussa hän kallistui Anna-Kreetan sänkyyn nukahtaakseen. Nukkui sitten Jooseppikin, ja kilpaa kuorsasivat kaikki sillä aikaa kun päivä oli kuumimmillaan. Mutta kun illempana viileni, lähtivät he mutkikasta Viojokea ylöspäin sauvomaan.
Kun he pääsivät Vanhantalon rantaan, oli siinä kolme ihka uutta venettä rinnakkain venevalkamassa. Jooseppi arvasi heti, että Ruokojärven Heikki oli jo veneitään rantamaille viemässä, komeita, keltaruskeassa tervassa olevia veneitä. Ruokojärvestä johti kapea Ruokojoki Viojärveen, niin kapea, että siitä vene hädintuskin mahtui. Mutta sitä myöten oli Heikki joka kevät veneitä kuljettanut ja hyvät hinnat niistä saanut. Usein oli hänellä ollut kaksi uutta venettä, mutta kolmea ei ennen ollut näkynyt.
"Eivät kai nuo Heikin kaikki ole", tuumasi Iisakki.
"Jos lie Juhanin tuo kolmas", arveli Ville. "Veneen teossa se hiljan keväällä oli, kun Ruokojärven kautta kuljin."
"Juhanin tekemä näkyy olevan tuo kolmas", virkahti Jooseppi, tuntijan silmällä veneitä katsellen.
Noustessaan taloon he tapasivat siellä Ruokojärven Heikin ja Juhanin. Välijoen Josefiina, toimekas eukko, alkoi sekä Vanhantalon väelle että Ruokojärven miehille valmistaa vehnäskahvia. Semmoinen oli ollut Joosepin kanssa puhe, että paluumatkalla pidettäisiin Vanhassatalossa loput hautajaisista.
7.
Joosepin palatessa kotiansa oli ohra jo vihannoivalla oraalla. Viikon päivät, vähän runsaamminkin, hän oli viipynyt kirkonkylämatkallaan, mutta sillä välin oli luonto käynyt kukkaan. Lehti lepatti jo melkein täytenä, kauniisti vihannoi ohran tuuhea oras, ja rantaluhta ulottui polveen.
Mutta Jooseppi ei ollut koskaan ennen niin raskain askelin kotitörmää taloon noussut kuin nyt. Ponttu heilutti hänelle typihäntäänsä ja oli jo rannassa vastassa, rantakoivuissa lauloivat linnut, ja lupaavalta näytti nuori oras. Mutta alakuloinen oli vanhan miehen mieli, ja sairaalta tuntui ruumis. Eikä mikään tuntunut ilahduttavan… Eikä koskaan ollut tuntunut koti näin kylmän tyhjältä, ei silloinkaan, kun ensi talvi asuttiin vanhassa saunassa ja karhuntalja oli vuoteena ja luhtaheinät pään pohjana.