Saatuaan sen käsiinsä hän istahti pöydän luo ja alkoi laskea yhteen. Tämännäköisiä olivat Joosepin muistiinpanot:
IIIII O k. 11,10 i 13 IIII O k. 4,31 a 14. IIIII O k. 2,29 i 31. ooo O k. 0,34 i *7.
Hän luki ääneen ja ymmärsi hyvin kirjanpitonsa.
Ensimmäinen otto oli viisisataa markkaa, ja se erä otettiin täyden kuun aikana sinä vuonna ja sinä päivänä, johon sen vuoden almanakan laitaan oli pantu merkki. Toisella kerralla hän oli ottanut neljäsataa markkaa ja kolmannella kerralla taas viisisataa. Neljännellä kerralla ei ollut puulaakissa rahaa, ja siksi hän otti kolme sadan kilon jauhosäkkiä, jotka nekin oli oikein merkitty sekä muistipaperiin että almanakan syrjään.
Hän kävi "kirjansa" läpi, laski yhteen, mutta ei muistanut koroista mitään.
— Paljon on ottoja, — mietti hän. — Jos vain kruunu hakkaa metsän, jota vastaan on velkaa otettu ja jota olen niin säästäen pitänyt, niin…
Hän ei uskaltanut ajatella loppuun. Jos puulaaki alkaisi hätyyttää, niin kävisi huonosti — niin paljon oli velkaa. Ja kun hän miettiväisenä alkoi koota papereitaan takaisin laatikkoon, päätti hän lähteä juhannuksen jälkeen tiedustamaan asian laitaa ja ottamaan varman selon. Ennen heinäntekoa olisi parhaiten aikaa, kun Sorsalahden sarkain kuokkimisen jättäisi tältä kesältä.
Ja näissä mietteissään ja huolissaan hän käveli edestakaisin pihalla ja väliin huoneissa, joissa tyttäret tekivät juhannussiivousta. Sitten hän kävi verkkojaan kokemassa ja otti Pontun veneeseen, mutta kovin vähäpuheinen hän oli palatessaan, vaikka järvi oli runsaasti jakanut antimiaan.
7.
Niinkuin laululinnun elämää viettää kansa kesäisin valoisassa Pohjolassa. Kauaksi aikaa ei lintunen kätke päätänsä siiven alle, ei lepoa kaipaa, vaan laulaa ja iloitsee. Ja niin iloitsevat myös kolkko kiveliö ja erämaan ihmiset. Ei tule yötä, ei päivä lopu. Tulvillaan välkkyvää valoa ovat pimeät korvet, ja laulusta raikuvat yksinäisen metsäjärven rannat.