Hymysuin tuli juhannus Moinajärvenkin rannalle. Laine lipatti iloisesti hiekkarantaan, kummalliset valot liitelivät vaarojen lakia pitkin lämpimänä autereena, ja kaiku kierteli kaukaisten, kukkulaisten kiveliöiden halki.
Juhannusaattona oli Romakkaniemessä vilkasta liikettä ja iloista elämää. Maanmittari-herrat olivat palanneet metsästä juhannukseksi taloon kylpemään ja lepäämään. Työmiehet olivat hajaantuneet mikä minnekin muihin järvikyliin, kun juhannuksena osui olemaan kaksi pyhää. Mutta olipa Välijoen Ville, joka myöskin oli linjan hakkuussa, saapunut herrain matkassa heidän tavaroitaan kantaen Romakkaniemeen. Mantakin oli Välijoesta tullut juhannuspyhiksi naapuriin, kun muihin järvikyliin oli pitempi matka.
Saunan lämmityshommissa olivat nyt naiset. Manta ja Kreeta kantoivat jo järvestä kirkasta vettä uudella sangolla saunaan, joka tuprutti väkevää sauhua kirkkaaseen ilmaan. Liinu valmisteli vereksistä koivunoksista pehmeitä vihtoja, ja Ville väänsi siroja koivunvesoja siteiksi.
Mutta pihan nurmella pitkänään makailivat herrat Joosepin kanssa puhellen. Nyykreeni-niminen oli lyhyt ja paksu herra, nuori vielä, mutta alkua ihramahaan. Nauroi puhuessaan, taliset silmät pullollaan kuin kuopistaan putoamassa. Hän miellytti Jooseppia enemmän kuin Leppiniemi, joka harvoin hymähti. Nyykreeni oli talonpoikaisempi mies Joosepin mielestä ja tuntui ymmärtävän maamiehenkin elämää. Talonpojan poika kuului olevankin ja työtä tehnyt niinkuin muutkin. Vieläkin kehui kirveen olevan miehen kädessä, kun hän sen otti kouraansa; vieläkin sanoi ojanluonnin käyvän, vaikka heti lähtisi yrittämään.
Kiertäen ja varovasti Jooseppi koetti ottaa selvää, mikä kruunulla oli tarkoituksena, kun nyt näitä kiveliöitä näin mittautti. Olivathan kruunun ja yksityisten rajat selvät.
"Mutta niitä ei ole näitä maita ennen mitattu eikä kartoitettu… nyt ne mitataan, ja kruunu luettaa joka puun, että saadaan tietoon sen omaisuus", selitteli Nyykreeni.
Leppiniemi naurahti.
Jooseppia harmitti. Poikaseltahan Leppiniemi näytti Nyykreenin rinnalla. Vanhempi virkamies kai Nyykreeni olikin.
Monta kertaa pyöri Joosepin huulilla kysymys, kuinka hänen metsälleen kävisi, mutta ei oikein uskaltanut.
Tiesivätköhän?