Juhani säpsähti. Hän ei ollut koskaan nähnyt Jooseppia tuolla päällä.
"Minulla on paperilla joka penni, mitä olen ottanut. Ja mitä metsään kuuluu, niin sitä ei niinkään hakata. Laki se on maassa vielä", sanoi Jooseppi sitten vähän tyynempänä.
"Mutta puulaakille oli ilmoitettu, että jos tahtovat västinkiä välttää, niin ei saa mennä Romakkaniemen metsää hakkaamaan, vaikka Jooseppi lupaisikin", selitti Juhani vuorostaan.
Kumpikin oli hetken vaiti.
"Ei taida sitten Liinullekaan liietä mitään", virkahti vihdoin Juhani, syrjäsilmällä Jooseppiin katsellen.
"Tavaraako sinä sitten luulit saavasi, kun Liinun kihlasit?" sanoi Jooseppi halveksivasti.
"Kai nyt vaimonkin tulisi joku vuosi myötäjäisillään elää, ettei heti miehen tarvitsisi ruveta elättämään… luulen…"
Jooseppi nousi, heitti kuivia honganpirstoja takkaan ja sanoi:
"Ottakoon kaksi lehmäänsä ja vaatteensa, mutta muuta en anna eikä ole antamista…"
Juhani mietti hetkisen, puhui sitten houkuttelevalla äänellä, salaa Jooseppia silmäillen: