"Jos panisitte kaiken irtaimiston ja vaikkapa talonkin minun nimeeni — tehtäisiin oikea kauppakirja — niin ei pystyisi puulaakikaan saamaan, kun koko talo irtaimistoineen olisi minun… Tässä kun on tuo Väänänenkin, joka on kirjoitusmies, niin… Sillä lailla ei puulaaki saisi mitään, kun kruunu kuitenkin metsän hakkaa…"
Jooseppi mietti. Nyt hän vasta käsitti, mitä Juhani oli miettinyt, kun Liinun kihlasi… Romakkaniemen isännäksi se olikin himoinnut… saita!
"Kuka sinulle semmoista on neuvonut?" kysyi Jooseppi hetken kuluttua.
Juhani hytkähti hyvästä mielestä, että Jooseppi jo suostuukin.
"Kävin Nällhuutin puheilla, ja kun hän kuuli, että tulen vävyksi, niin sanoi, että se olisi ainoa pelastus… muuten kävisi Joosepille huonosti, sanoi. Vasaran alle joutuu talokin…"
Juhani odotti, mitä Jooseppi alkaisi arvella.
"En minä myy taloani, jonka itse korvesta olen kuokkinut… Tee sinäkin talo, ota vaimo ja syö ruokaa eläkä rääkkää itseäsi nälällä", sanoi Jooseppi jyrkästi.
Juhani yritti vieläkin houkutella.
"Kun vaan kauppakirjat saisit, niin ulos kujasta varmaan ajaisit minut", murahti Jooseppi Juhanin puheisiin.
Juhani yritti sitten vähempää.