Hän pudotti päreitä orrelta, sytytti yhden ja pisti toiset kainaloonsa. Kaapilleen hän käveli, palava päre hampaissa, ja alkoi koota papereitaan, asiaan kuuluvia ja kuulumattomia kokoon.
Siinä hommassa hänet Kreeta tapasi, kun myöhemmällä palasi Alpaslahdesta maanmittarien kamppeiden noutajia saattamasta. Mutta niin oli Jooseppi ajatuksissaan, ettei muistanut kysyä mitään Liinusta, joka oli aikonut käydä Viojärvellä.
Väänänen, joka iltamyöhään oli Sorsalahdella ojamultia hajoitellut, havaitsi Joosepin käytöksessä kummallisen muutoksen tapahtuneen.
"Äkkiäpä ne herrat lähtivätkin. Viime sunnuntaina eivät vielä lähdöstään mitään maininneet", sanoi hän. "Taisivat saada kaikki tehdyksi", hän lisäsi hetken perästä, kun Jooseppi ei näyttänyt hänen puhettaan kuulevan.
Kreeta istui loisteen lämpimään ja tuijotti pitkään kellertäviin liekkeihin. Hänen silmäinsä alle oli ilmestynyt mustia juovia, ja hän näytti entisestään laihtuneelta.
Mutta seuraavana yönä Jooseppi ei nukkunut lainkaan. Väänänen kuuli hänen tuvassa kävelevän edestakaisin, paperirulla vuoroin kummassakin kädessä, ja itsekseen puhelevan…
Mies, joka aina ennen ilta- ja aamupuhteet käsitöissä askarteli!
10.
Syyskierällä, kun järvet jo olivat jäässä, pehmeät pounikot miehen kantavina ja alastomat jänkät lujina, panteen peittäminä iljankokenttinä, oli lautamies liikkeellä järvikylillä. Jalkaisin hän kulki todistajansa kanssa toiselta järveltä toiselle, ja paljon oli haasteita. Muutamia järvikylän isäntiä oli haastettu maantiekorjuun laiminlyömisestä, toisia taas olivat kauppiaat saamisista kovistamassa.
Viojärven Vanhassatalossa lautamies levätessään kertoi retkistään. Kaksi kierrosta oli vielä käymättä, pisimmillä nurkilla asiat toimittamatta, Ruokojärvellä ja Romakkaniemessä ja Välijoessakin.