Hän innostuu muistelemaan olleita saunasankareita ja kummastelee, ettei nyt nuorempi polvi enää siedä semmoista löylyä kuin ennen vanhaan kestettiin. Hän näyttää niin onnelliselta ja tyytyväiseltä, ja taas hän heittää kauhallisen, suu surkeassa irvistyksessä.
"Tuo Mäkelän isäntä ei ole arimpia. Se mennä kesänä minullekin hätää näytteli."
Jo ovat kaikki karanneet pois lauteilta ja liian on kuuma jo lattiallakin. Säälien Heikki meitä silmäilee… Hänen poskensa punottavat ja harmahtava tukka on epäjärjestyksessä. Todelliselta sankarilta hän meistä näyttää tuolla lauteilla maatessaan, niin että oikein ihmettelemme ja kunnioittavasti puhuttelemme häntä. Pärevalkea valaisee hänen hiostunutta ruumistaan, joka hohtaa ja punottaa. Ja saunasankari hän on.
"Onkos hyvä löyly, pojat? — Lyömme lisää, että tasallaan pysyy."
"Hyvä on löyly. Ei ole karvasta!"
Nyt vasta Heikki on vertynyt, jo nousee istumaan, jalat riippuen alas lauteilta hän nakkaa monta kauhallista yhtä kyytiä kiukaalle ja alkaa hutkia ensin jalkoja ja sitä myöten yhä ylemmäs…
Eipä ole Heikki ruumiiltaan niinkuin Sasu Punainen, eivät ole hänen jalkapohjansa tasaiset niinkuin Sasulla, eikä alkua ihravatsaan. Mutta sankarilta hän meistä näyttää, kun roivii ruumistaan ja ähkii:
"Lyökää vielä, pojat!… Jopa… jopa… tämä nyt joltakin tuntuu… No vielä kerran siihen padan viereen… ähäh… siinä onkin kuumin paikka…"
Leikki on kaukana meillä lattiallakin, ja hädissään suorii joku tukon ikkunasta pois…
"Elkää hemmetissä, menkää ulos jäähdyttelemään", huutaa Heikki.