Jo on Heikki paikallaan, kuumimmassa nurkassa, vatsallaan loikoo, vihta kyynärpäiden alla. Jo nousee tuohinen pataan… ja läiskähtää kiukaalle monta kertaa perätysten… Kiuas kihisee vihassa, ja vinkumalla karkaa kuuma löyly lauteille… Vielä kerran kaksi tuohikauhaa läiskähtää, ja kiuas kiikkuu ja pihisee… Kuumuus enenee pelottavasti ja tuntuu jo polttelevan…
Mutta Heikki ei ole vielä millänsäkään, katselee märäillen kiukaaseen ja haastelee:
"Välisti kun viikon kaksi ketunpyynnissä hiihtelee ja sitten kun saunaansa pääsee, niin jo pitää löylyä olla…"
"Elä helvetissä enää…"
"Mitäs tämä nyt on… pitäähän tästä päästä vertymään. — Kerta kiellon päälle."
Ja kiuas kihisee.
Jo pakenevat arimmat lauteilta, vannoen ja manaten.
"Eihän tämä vielä."
Heikki makaa tyytyväisenä myhäillen ja haastaa:
"Silloin tässä tarkenin minäkin, kun Känsä-Topias vainajan kanssa kilpaa kylvettiin. Uuh! Oli löylyä. Vaaran Mooses ovelta löylyä löi, kun me Topias vainajan kanssa täällä makailtiin."