Jaska vain pysyi äänettömänä, kuunteli meitä aikansa ja läksi sanaa puhumatta ulos eikä palannut ennenkuin myöhään yöllä.
Siitä päivästä hän kävi vielä harvasanaisemmaksi. En koskaan nähnyt hänen hymyilevän, eikä hän ottanut osaa toisten tarinoihin.
Muille tovereillemme tuli muita lehtiä, tuli Louhi, Savo ja Perä-Pohjalainen. Niitä tietenkin nyt luettiin sitä ahnaammasti, varsinkin kun päivät lyhenemistään lyhenivät ja illat kävivät pitkiksi.
Mutta Jaska ei ottanut yhtään toisten lehtiä käteensä. Hän vetäysi illoilla omaan loukkoonsa, kaverteli lusikkaa, kapustaa ja härkimiä eikä ollut tietääkseenkään toisten ilosta.
Sotauutisia luettiin suurella nautinnolla, ja Jaska oli varsin innokas buurien ystävä. Mutta nyt ei välittänyt vähääkään.
"Kuulehan, Jaska! Buurit ovat taas voitolla. Luenko sinulle?" kysyin häneltä eräänä iltana.
"Pidähän omina tietoinasi", ärähti hän loukostaan.
Jaska oli pirtin peräseinään piirtänyt koko sotatantereen kartan kaikkine kaupunkeineen ja jokineen. Minä huomasin salaa, että hän usein katseli karttaansa ja veti liitupalasella merkkejä. Koetin ottaa selvää, mitä hänellä oli mielessä, ja huomasin, että hän veti viivan siihen, missä buurit viimeiseksi olivat voittaneet. Hän lienee salaa kuunnellut, kun muut lukivat, ja niin hän seurasi sota-asioita omalla laillaan.
Tuli sitten joulu, mutta Jaska pysyi päätöksessään: hän ei joulunpyhinäkään ottanut sanomalehteä käteensä, vaan lueskeli Uutta testamenttiaan. Ja yhtä äänettömänä hän istui loukossaan arki-iltoina, kaverteli ja vuoleskeli eikä näyttänyt kuulevan mitään. Mutta toisten nukkuessa ilmaantui aina uusi valkoinen viiru Jaskan seinäkarttaan. Pohjolan pitkä yö loppuu viimein, ja päivä alkaa koittaa. Ja lopulleen kävi sekin aika, jona Päivälehti oli tuomittu olemaan suu tukossa.
Eräänä helmikuun päivänä, kun illalla palasimme työstä ja taas entiseen tapaan istuttiin tervasnuotion loisteessa, hymyili Jaska leveästi ja virkkoi: "Taitaapa olla helmikuun päivät elettävissä." Se oli ensimmäinen hymy, mitä kolmeen kuukauteen näimme hänen leveällä naamallaan.