Ja mietteissäni lykkelen lylyäni Ahmavaaraa kohden, jonka kalju laki tuolta edempää kumottaa.
KUN MUTKAN MOOSES VAIHTOI LAUKKINSA
Sinä talvena hevoset olivatkin hyvissä hinnoissa.
Pohjan puolen miehet kulkivat etelässä markkinoilla ja toivat sieltä uusia, lihavia ja hyvätapaisia hevosia. Silloin oli aina hauskaa, kun meidän kylän miehetkin palasivat etelästä hevosmarkkinoilta. Sillä sitä ei usko, mikä erinomainen viehätys on hevoskaupalla ja kuinka lempparin hauskaa on vaihtaa ja myydä ja ostaa ja laulella ja juoda puolikupposia ja olla iloinen.
Meidänkin kylässä tultiin kuin hulluiksi, kun kuului, että hevosmiehet jo ovat palanneet ja että paljon on tuotu hevosia ja niin tosikomeita, lihavia, nuoria ja hyvätapaisia.
Äijälän Ransi oli suuri liikemies sillä alalla. Hän olikin taitava hevosmies, jonka maine oli kulkenut kauas hevosmaailmassa, ja usein hän oli kilparadallakin esiintynyt ajajana sekä omilla että muiden hevosilla. Mutta hänen oikea elämänsä oli kulkea markkinoilta markkinoille, ostaa, myydä ja vaihtaa hevosia, valehdella ja pettää ja olla pikku hutikassa kaiket talvet.
Sinä talvena, kun Ransi palasi Hämeestä, hänellä oli viisi hyvää hevosta, kaikki erinomaisia.
Tuulena kulki huhu ympäri kylän, että Ransi oli palannut ja viisi uutta hevosta tuonut etelän markkinoilta. Kun hän lasketti kylän halki jollakin uudella hevosellaan, niin ikkunaan riennettiin katselemaan… Ja siitä kasvoi into kylänmiehillekin, että piti päästä ajelemaan ja katsomaan Ransin hevosia.
Aamusta iltaan olikin Äijälässä miehiä niitä tarkastamassa. Siellä oli niin helkkarin hauskaa. Puolikupposia tehtiin, vaihetusta hommattiin ja kauppojakin hierottiin. Ja viinaa oli. Sillä hevoshomma ei ole paljon somempaa kuin muukaan kauppa, ellei pääse vähän hujutuulelle, että on parhaillaan rohkea kaikkiin toimiin. Ja Ransi oli matkassa tuonut tuliaisia, että kaupat kävisivät rennommasti.
Mooses ei ollut mikään hevosmies, mutta nähtyään pirttinsä akkunasta, kuinka muut laskivat kylän raittia kahakäteen, että höyry nousi, kasvoi hänessäkin intoa ja tuli semmoinen ajelemisen halu, ettei pysynyt sisällä. Hän päätti lähteä ja vaihtaa vanhan Laukkinsa nuorempaan ja vankempaan hevoseen. Ei sillä enää hennonut Laukki-raiskalla rahtiakaan vedättää, se oli käynyt niin vaivaiseksi takapariltaan. Mutta Mooseksella ei ollut sipikkaa, eikä liistereellä viitsinyt lähteä ajelemaan Äijälään, jossa oli niin paljon hevosmiehiä koolla.