Ja väliin maisteltiin.
Kehuivat muutkin, että on uljas musta ja niin komea käynniltäänkin, että naurattaa…
Siitä lähdettiin talliin mustaa katsomaan, Ransi edellä, muita miehiä perässä. Siinähän se seisoi parressaan, musta ja uljaan näköinen.
"Mikä sen on nimi?" kysyi Mooses.
"Alarik. Tämä on sen maailmanmainion juoksijan Alarikin jälkeläisiä", sanoi Ransi ja peräytti Alarikia parresta keskilattialle.
"Onpa kyllä kookas hevonen", ihmetteli Mooses ja kävi tunnustelemaan.
Ransi innostui selittämään:
"Katsos, Mooses, näitä jalkoja… Entäs olkapäät… Sen minä sanon, ettei parempia olkapäitä hevoselle panna. Ja sapsat niinkuin häränpaistit ja lautaselta sievä ja hyvätekoinen ja niin umpireisinen sitten…"
"Ja kaula kaareva kuin padansanka", lisäsi joku joukosta.
"Juuri niin. Semmoista kaulaa näkee hyvin harvoin ruunahevosella. Minä en ole koskaan ennen nähnyt, he, he, he…"