Mutta sen hetkellinen kalpea loisto on sittenkin ilahuttanut mieltä. Se on kullannut huurteisen metsän, ja kullalle kumotti Ison-Revonkin komeroinen kylki. Viikkoihin se ei näyttäytynyt, kun kaksi pimeää on kasvanut toisiinsa kiinni, ja suuressa surussa on ollut koko maailma. Mutta nyt näyttäytyi, pilkisti kerran sen kirkas silmä, jotta näkisivät nuokin, jotka kahden pimeän sylissä töitä tekevät, että vielä olivat sen silmät kirkkaat ja sydän lämmin ja että se vielä nousee yli kuusten ja Aavasaksan lakeakin korkeammalle.
Helpottaa sydäntä, mieli ilostuu, sillä nyt herää se toivo, että tästä päivästä alkaa aamupimeä lyhetä ja iltapimeä pakenee yöhön päin; joka päivä se nousee korkeammalle, pyrkien yli kuusten latvain ja kiiveten vaarojen laelle ja joka päivä tuntuu kuin aamupimeä olisi häpeissään ja iltapimeäkin varovasti mustia vaippojaan liikuttelisi…
On siis taaskin tullut rajansa kahdelle pimeälle, on varma toivo niiden katoamisesta, ja pian tulee aika, jolloin molemmat pimeät ovat menneet ja päivä paistaa illasta iltaan ja aamusta aamuun.
Juoksun kyhmyä mekin ruunan kanssa palaamme ja hyvältä tuntuu olo. Mielissään on Talvitien Mattikin, kun ranteella porstuan päässä halkoja hakkaa.
"Jo se näkyi aurinkokin… taas monesta aikaa", sanoo hän naurussa suin.
"Jo viimein."
"Ja taitavat alkaa tästä puolin nämä pimeätkin tietää, että on päivä jatkumassa. Niin on ollutkin nämä takaviikot kuin olisi säkissä elänyt ja tynnyrissä syönyt."
Ja naurussa suin, hyvillä mielin Matti puhuu. Ja jutellaan siinä vielä siitäkin, että pian taas alkavat hauskat kevätpäivät, jahka tästä päästään nämä sydänkuut.
Loiva myötäle, joka Martin pirtin edestä alkaa, viettää kotipihalle asti. Ruuna lykkää länget korviin, mäkivyöt ovat tiukalla kuin viulun jänteet, ja pitkä kuorma saikaroi jalaksen jäljestä toiseen. Mutta kun jyrkin mäki on päästy, tempaan ohjista, ja vihaisesti alkaa ruuna juosta, että utukka savuna kupeilla kiertelee.
Mutta kun ruuna on vaalittu, kuorma purettu ja mies syönyt, tupakoinut, alkaakin jo hämärtää. Iltapimeä ojentaa jo käsiään.