Hänen kotinsa on kaupungin rannassa, vanhanaikuinen puutalo, jossa hänen isävainajansa kaupallaan kokosi rikkautensa. Mutta puodin portaat ovat nyt poissa, ja entisestä puodista on tehty salonki.
Hyvästiä jättäessä puserran hänen kättään tavallista lujemmin…
Kun palasimme, sain kuulla, että hän jälleen aikoi äitinsä kanssa matkustaa ulkomaille, parantuakseen alkavasta keuhkotaudista.
"Sitäpä minä en koskaan olisi uskonut, että hänellä on keuhkotauti", sanoin minä Hannalle.
"En minäkään sitä uskoisi, mutta viime vuodenkin hän oli ulkomailla terveytensä takia. Hän palasi vasta keväällä, kuten muistat", selitti Hanna.
"Miksen minä sitä muistaisi. Vai ulkomaille taas! Onnellinen se, joka pääsee kotinurkkia ulommas katsomaan."
"Mutta hän ei ensinkään haluaisi matkustaa. Hän viihtyisi mieluummin kotikylässään. Mutta lääkärit ovat niin määränneet, ja hänen äitinsä tahto on, että lääkärien määräyksiä noudatetaan", sanoi Hanna.
* * * * *
Senkin jälkeen olen hänet usein tavannut, ja me olemme kuin tietämättä lähestyneet toisiamme.
Minä olin jo kauan päättänyt, että sanon sen hänelle, ennenkuin hän matkustaa pois. Minun on helpompi elääkseni, vastatkoon mitä tahansa.