Ja nyt olen sen sanonut, nyt olen kuullut tuomioni…
Ajatuksia polttaa, sydän lyö rajusti, lamppu palaa ynisten ja minä soudan tuolissani hermostuneesti…
Mitä hän vastasikaan?
"Jos teissä on kykyä, niinkuin luulen, niin julkaiskaa teos, jolle annetaan arvoa; sitten vasta olen teidän, mutta sitten kokonaan kuolemaan asti."
"Mutta minä en siihen pysty."
"Te pystytte. Heti kun annatte tiedon, että olette onnistunut, heti on vastaukseni valmis."
Ja hänen puserrettuaan rohkaisevasti kättäni me erosimme. — — —
Koetan nukkua, mutta unta ei tule, mieli palaa kuin tulen liekissä, sydäntä polttaa hehkuva hiillos.
Mistä aloittaa kertomus? Mikä aineeksi ottaa?
Etevät kirjailijat, joiden nimi oli tuttu koko maalle, olivat käsitelleet kansan elämää jo niin monelta puolelta, että siihen ei enää ollut mielestäni lisättävää. Ja muita aiheita en niinkään pystyisi kuvaamaan.