Hän puhuu lämpimästi, ja hänen sielukkaat silmänsä loistavat viehkeästi ja kiehtovat, huumaavat minut salaperäisellä loistollaan.
"Mutta jos arvostelu moittii teostani, jos en saa ainoatakaan puolelleni?"
"Mutta jos minä arvostelen hyvin, voit luottaa minun ystävyyteeni."
Tunnen oudon voiman salamana lentävän povessani, paisuen ja leviten olemukseni läpi. Niinkuin onnen ovet näkisin avoinna sanon siihen:
"Minä koetan. Jumala, joka tuntee tuskani, auttaa minua. Puolen vuoden kuluttua on minulla varma tieto…"
"Tulen heti luoksesi… heti kun kuulen, että olet saanut teoksellesi kustantajan."
"Mutta muutoin et?"
"En. Minä rakastan sinua niin paljon, että tahtoisin sinut semmoiseksi kuin olen ihanteeni kuvitellut. En kärsi, että minulle sanotaan: raha teki miehen sokeaksi."
"Sinä kunnon tyttö! Sinä kutkutat kunnianhimoani, mutta määräät minut samalla suurimpaan epätoivon tuskaan."
"Suorita työsi pian, ja sinun tuskasi ja minun ikäväni loppuvat samalla. Meille aukenee silloin uusi, ihana elämä, jonka suloa emme kumpikaan vielä käsitä."