II
Veljeltäni, joka oli isäntänä lapsuuteni kodissa, sain kirjeen ja tietoja syntymäseudultani. Vähän väliä hän muisti minua, tuo kunnon veli, joka paljon vaivoja kärsittyään on päässyt huolettomaan, rauhalliseen asemaan. Ja vaikka meidän tiemme ovat kulkeneet niin eri tavalla ja kummankin kehitys niin eri alalla, on keskenämme aina vallinnut veljellinen, vilpitön rakkaus. Hänellä on nyt oma perhe, oma talo ja oma karja. Koko kirje on niin tyytyväistä mieltä täynnä, että tunnen melkein kuin kateutta. Sato on ollut hyvä, heinävuosi erinomainen, ja hän on lisännyt karjaa.
'Jos sinäkin vielä kerran haluaisit käydä täällä', kirjoittaa Matti, 'niin olet tervetullut, oli yö tai päivä, kesä tai talvi. Me muistamme sinua usein, ja vaimoni tiedustelee, joko olet nainut. Vankempi sinä olisit ollut talon mieheksi ja terveempi kuin minä, mutta isävainaja sanoi sinua teräväpäisemmäksi ja siksi sinut pantiin kouluun. Kyllä minäkin nyt tulen toimeen. Meillä on jo rahaa pankissakin ja säästäen saamme lisää. Karjallamme on ollut erinomainen onni, ja pellot ovat nyt mainiossa kunnossa. Ei minulta ole tullut puita istutetuksi niinkuin halusit, mutta se sinun pihlajasi on paljon kasvanut, se ulottuu yli räystään. Nyt se on marjoista punaisena. Iloista on lähteä talvelle, kun aitta on täynnä. Tule tulevana kesänä meille. Minä korjautan ullakkokamarin sinua varten. Meiltä kaikilta paljon terveisiä. Muista joskus meitäkin.
Sinua aina muistava veljesi
Matti Petäjävaara.'
Kirjoitan heti vastauksen, iloitsen heidän onnestaan ja siitä, että he ovat saaneet viljavan vuoden. Matille panen ristisiteenä kirjan "Tuomaskuonan käyttämisestä".
He eivät aavista siellä kotona, missä tuskassa minä täällä olen. Voin hyvin kuvitella heidän elämäänsä näin syksyllä. Aamulla Matti herättää väen riiheen ja menee itse ruunallaan kyntämään. Emäntä toimittaa einettä. Päivä on kirkas, puissa näkyy jo kellertäviä lehtiä. Lampaat on laskettu vainiolle, ja navetan edessä seisoo paimenpoika eväsmytty kainalossa, odottaen lehmien uloslaskuaikaa.
Riihestä tultua saunotaan. Matti on kylän saunasankari. Lavalta alkaa väki vähetä, kun Matti alkaa huutaa löylyä, ja pahoin kirkuen pakenevat naiset saunan vierustalle.
Illalliseksi on ohrapuuroa ja rieskamaitoa.
Matti käy ennen maatapanoaan vilkaisemassa naurismaahansa, että näkyykö varkaita.