Tuskallisena, puolihulluna levottomuudesta odotin vastausta, odotin tuomiotani. Ja hän, joka etelän sulossa odotti tietojani, hän kai toivoi myöskin. Liian suuri onni se minulle olisikin. Eihän elämä olisikaan kuin aamun ihanaa punotusta, jos tuumani toteutuisivat. Liian korkealle kai aioin lentää.

Mutta onnistuivathan muiden yritykset ja hommat, Pekankin. Kuka olisi silloin uskonut, kun koulun penkillä istuimme, että hän pian on kelpo virkamiehenä, kun minä elää kituutan köyhää elämää. Ja kuitenkin pidettiin minua paljon nerokkaampana ja lupaavana nuorukaisena. Tavalliset ihmiset menestyivät, ja niitä se onnikin auttoi, potkaisemalla vastamäessä. Nerot saivat tulla toimeen omin voimin, ja siksi niistä niin moni joutui hukkaan ja kuoli ja katosi tietämättömiin.

Tuskallisia viikkoja kuluu, mutta vielä ei kuulu vastausta, josta riippuu tulevan elämäni onni. Usein tulee halu kertoa salaisuuteni, nähdäkseni oliko armahtavaisuutta ihmisissä. Mutta toiselta puolen tuntuu siltä, että ellei oma ansio auta, tämäkin todellisuus muuttuu unelmaksi, niinkuin olivat ennenkin kaikki muuttuneet.

III

On jo kevätpuoli talvea.

Mielen jännitys, tuskallinen odotus ja rasittava epätieto ovat veltostuttaneet minut niin, etten enää jaksa ajatellakaan syksyisten toiveitteni toteutuvan. Kirjoitan kustantajalle ja kysyn kertomukseni kohtalosta.

Ei riviäkään vastaukseksi!

Ja hän on tiedustellut Hannalta… ja sanonut odottavansa tietoja minulta. On kertonut, että hänen terveytensä on yhä huononemaan päin…

En raivoa enkä vihastu, mutta sydämen pohjalle laskee hyinen halla routansa, joka jäätyy siellä jäätymistään. Viha alkaa kasvaa mieleeni ja kolkko tyhjyys ajatuksiini…

Ja peläten joutuvani vielä kerran epätoivon valtaan alan rakentaa uusia tuumia mielessäni. Minusta tuntuu, että olen kovan onnen hylky, ettei tule yhtään päiväpaisteista päivää elämässäni. Teinpä ja yritin mitä hyvänsä, aina on tielläni kova onneni. Kovan onneni oikkuja on sekin, että jouduin tänne maailman rantaa kulkemaan, etten saanut elää siellä, missä synnyin, että jouduin väärälle uralle… Ja lohdutellakseni itseäni mietiskelen, minkälaista olisi, jos elelisin syntymäpaikoillani…