Matin kirje vaikuttaa hyvää, ja helpotuksen huokaus pääsee rinnastani. Siellä on hiljainen, yksinäinen onneni, siellä voi elämä kulua hiljalleen, rauhallisesti, tyynesti. Vuosi on siellä kuin päivä, ja ystäväni rakastavat minua. Vaarojen laella laulelen, kun kuljen salojen halki, ja talvi-illoin soitan kanneltani yksinäisen elämäni iloksi…
Kun ei tämäkin toivo vain muuttuisi unelmaksi?
Pekka tulee juuri luokseni, kun olen jo kolmanteen kertaan lukenut Matin kirjeen. Hän ei ole iloisen eikä huolettoman näköinen niinkuin ennen. Sillä hän aavistaa, että kärsin, että jok'ikinen hetki on kuin istuisin tulisilla hiilillä. Ja siksi hänkään ei voi iloita, vaan tahtoisi huojentaa surujani.
"Etkö ole vieläkään saanut mitään tietoja kertomuksesi kohtalosta?" kysyy hän arasti eikä uskalla katsoa minua silmiin.
"En mitään."
"Se vanha heittiö… Ovatko ihmiset hulluja, kun eivät mitään… Vai ei vieläkään… No sitä suurempi on ilosi, kun sieltä kerran tulee myöntävä vastaus."
"Elä enää puhu koko asiasta. En toivo ensinkään. Ja onhan hirmuista ajatella ja tuntea, että hän siellä etelän sulossa vartoo tietoja! Eikä minulta mitään kuulu. Mennyttä on kaikki… mutta kyllä minäkin pian jätän tämän kaupungin ja hautaan itseni erämaan yksinäisyyteen. Sillä minulla on taas uusia, oikein romanttisia tuumia."
Ja minä kerron Pekalle tuumani ja vakuutan niin tekeväni…
* * * * *
Kevät tekee tuloaan, ja valon valta enenee. Mutta minun sydämessäni on talvi, ja routa jäytää siellä. Ennen iloitsin kevään tulosta, kun tuntui, että mieli keveni, sydän lämpeni ja routa suli. Mutta nyt on kuin vainoaisivat minua kaikki, niinkuin hartioita painaisi hirmuinen taakka ja rintaa ahdistaisi koko elämän pettymys. Ei ole kevään taivas niin lempeä kuin ennen, ja kevätaamut ovat kuin päiväpaiste hautakummulleni. Nousee välisti kysymys, miksi juuri minun piti kaikki nämä tuntea, kokea? Miksi sattuivat kaikki vastaleet minun tielleni? Mutta sillä lohduttelen itseäni, että voihan olla minulla lähimmäisiä, jotka tuntevat ja kärsivät samoin. Mutta he eivät valita. He yrittävät yhä uudestaan.