Olinko minä valittanut? Olinko miehen lailla kestänyt?

En.

Mutta nyt tahdon kestää ja nyt olen saanut kalliin kokemuksen. Minä en enää milloinkaan toivo liian paljoa.

Kun muuttolinnut saapuvat ja visertelevät, on minusta niinkuin niiden lauluissa kuulisin sanomia häneltä… että hän odotti ja odotti… Mitä hänelle kertoisin?

Rohkenisinko avata koko sydämeni? Kun kertoisin hänelle alusta asti oman elämäni pilviset päivät, kun saisin hänelle selittää pienenkään sirun siitä tuskasta, jota olen tuntenut, siitä taistelusta, jota olen taistellut, ehkäpä hän lämpenisi. Kun suoraan sanoisin, ettei minussa ole sitä voimaa ja kykyä, jota hän toivoi, etten voinut kuvata sitä, mitä tunsin, ehkä hän lämpenisi ja rakastaisi minua oman onnettomuuteni tähden.

Ja tuntien oudon voiman itseäni pakottavan, alan sommitella hänelle kirjettä. Kerron elämäni alusta asti ja salaamatta pienintäkään, selitän kovan onneni ja että olin lakannut toivomasta, kun olin päässyt varmasti selville siitä, ettei minussa ole sitä älyä eikä lujuutta, jota hän sanoi miehessä ihailevansa. Mutta en salaa sitäkään, kuinka armottomasti kärsin, kuinka pohjattoman syvä lempeni on, kuinka tuska ja suru jäytävät minusta palan palan perästä…

Kun saan kirjeen valmiiksi, tuntuu kuin ajatukset jäähtyisivät ja mielen jännitys herpoaisi. On kuin lohdutuksena se, että nyt olen kuvannut tilani. Tulkoon tuomioni koska hyvänsä ja minkälainen hyvänsä, tämän epätoivon, tämän sanomattoman tuskan vertainen se ei voi olla. Sillä vaikka kuoleman isku tulisi, olisi sekin monin kerroin parempi kuin nykyinen tilani…

Kevätöinä sommittelen kirjettäni, yhä uudelleen sitä kirjoittelen. Mietin joka sanaa, joka lausetta, ovatko ne aivan yhtäpitäviä tunteitteni kanssa. Sillä tahdon olla suora ja rehellinen, ilman mutkia ja joutavia korulauseita…

Mutta kummallista on, etten saa kirjettä lähetetyksi, vaikka se jo on ollut valmiina monta viikkoa. Aina on kuin joku pidättämässä ja ikäänkuin oudot voimat minussa mellastaisivat.

Mutta eräänä päivänä otan sen matkaani, kun lähden toimistoon. Mennessäni joudun kulkemaan postikonttorin ohi, voinhan pistäytyä sisälle jättämään kirjeeni.