Väinö Kataja.
MAAILMALTA TAKAISIN
"Sydämen sain särjetyn vaan hältä palkaks toiveitteni raukeevain."
K. Kramsu.
I
Pekka oli kääntynyt takaisin. Hän sanoi syyksi useampia kiireellisiä asioita, jätti hyvästi ja erosi meistä syrjäkadulle.
Me jatkoimme matkaa kahden.
Sähkövalo valaisi katuja, jotka nyt olivat melkein autioina. Joku kulkija tuli silloin tällöin vastaamme.
Käytävä oli kuiva ja sileä, ilma tyyni ja lämmin. Syyskuun ilta tuntui kuin kesäillalta.
Sanoisinko? Uskaltaisinko?