Horslunti rypisti otsalleen viisaan rypyn ja alkoi hakea paperia.
»Pianhan semmoiset asiat kirjoitetaan», arveli hän.
Ja hän alkoi »panna mustaa valkoiselle», Auruuran istuessa pöydän päässä.
»Taitaapa tulla hyvä, kun käsi liikkuu kuin kuumalla pellillä», ihmetteli Auruura.
»Hyvä tulee», vakuutti Horslunti ja kirjoitti menemään että kynästä mustepisarat lentelivät. Ja kun kynän mustepulloon sysäsi, niin iski niin, että pöytä jytisi.
Ja kun hän oli saanut kirjoitetuksi, mitä Auruura oli sanonut, luki hän ääneen, mitä oli kirjoittanut.
»Kun ei vaan kukaan sattuisi kuulemaan!» varoitteli Auruura.
»Ei ole ketään kuulemassa», vakuutti Horslunti mahtavasti ja kysyi sitten:
»Jokohan tämä nyt riittää?»
Auruura selitti, että pitäisi vielä mainita, että hän oli yksi niistä, joka lähetti surusähkösanoman Bobrikoffin kuoleman johdosta…