»Palkan… palkan», hoki vanha Janne. »Mutta liian vähä… liian vähä… Minä olen nyt pannut eri taksan kenkäin teosta…»
Mikko oli moneen kertaan jo ennen kuullut jannenmäkeläisten valitukset, ja sen vuoksi hän ei nytkään antanut isoa arvoa vanhan Jannen napinalle.
»Vaan oletko kuullut uutista, että isoja herroja pian saapuu tänne
Heinärannalle?» kysyi Mikko, keskeyttäen Jannen.
Janne oli kyllä lehdestään nähnyt, että kenraalikuvernööri matkustaa Lappiin, mutta sitä, että kulkee tästä Heinärannan kautta, ei ollut kuullut.
»Jopa sopii hyvin», arveli Janne. »Nyt pitää minunkin ottaa se ulosotto-asia kysymykseen, kun ryöstettiin lehmä…»
Mikko oli kyllä kuullut vanhan Jannen luona tehdystä ryöstöstä, mutta
Janne selitti nyt asian Mikolle omalla laillaan.
Ja toista tuntia Janne selitti. Sitten lopetti ja Mikko palasi mökilleen, arvellen, ettei ollut vanha Jannekaan enää totuuden mies.
III
Oli kulunut viikko.
Silloin taas oli uutinen lehdissä kenraalikuvernöörin Lapin-matkasta. Siinä sanottiin, että kenraalikuvernöörin matkassa tulee muitakin ylhäisiä herroja, senaattoreita, jotka kaikki menevät Lappiin. Mutta siitä ei ollut halkaistua sanaa, mikä suurilla herroilla sinne oli asiana… Päivää ennen oli Heinärannan kautta mennyt kuorma ylöspäin, joka herätti »ansaittua huomiota», sillä siinä sanottiin olleen monta astiaa sitä ikivoimaa, jota automopiiliin vauhdin lisäksi pannaan. Ja kuului kuormaa vedättävä rahtimies sanoneen, että kuorma oli menevä ylös Lappiin asti kenraalikuvernöörin autoa varten, kun ei sopinut semmoisia eväitä matkassa kuljettaa…