»Onko kuulunut tarkempia tietoja kenraalikuvernöörin tulosta?» kysyi hän tiukasti poliisilta.
Poliisi selitti kaikki mitä tiesi, sanoi, että ensi tiistaina, siis viikon päästä tulee… että kolmella automopiilillä tulevat ja tässä kirkolla puhuttelee ihmisiä… ja että kunnanmiestenkin pitää olla vastassa…
Aaseffi nauraa virnisteli.
»Semmoinen herra kun kenraalikuvernööri on… niin… Jaa… minä kysyn, kuka osaa täällä Heinärannalla seisoa semmoisessa asennossa, että se hänen ylhäisyytensä silmää miellyttää…»
»No ei kerrassaan kukaan», myönsi poliisi.
»On joku, joka osaa… ja se joku olen minä… ja minä olen se mies, joka kostan nyt kaikille niille, jotka ovat kuoppaa minulle kaivaneet… Nyt ei tarvitakaan 'todistuksia' eikä 'näytöksiä', onkin semmoinen tuomari pöydän takana… Jaa… saapi nähdä, kuinka käypi…»
Poliisi kuunteli melkein säälien tuon sairassieluisen miehen puhetta, ja raskas huokaus nousi hänen rinnastaan.
»Niinpä niin», jatkoi Aaseffi tavattoman hyvillään. »Saat varoa kinttujasi sinäkin… Osaatko edes seisoa smirnaassa? Tiedätkö, mikä on priamaa? Ja Päkkilän Salmolle tulee hiiden hoppu… jahka minä tässä pääsen asioita selittämään… Ja Horsluntin minä myöskin toimitan karkoitettavaksi…»
»Horsluntilla ovat monet koukut ja konstit», sanoi poliisi. »Kyllä
Horslunti päänsä suojelee…»
»Nyt on minun aikani tullut», lopetti Aaseffi puheensa ja läksi hyvästiä sanomatta kävelemään, halveksivasti poliisia silmäten.