Mutta Kuusipää väitti, että siipitakki oli juhlallisempi.
»Sitä käyttävät vain herrasmiehet eivätkä nekään kuin erityisemmissä tilaisuuksissa», koetti rovasti selittää.
Mutta Kuusipää vakuutti, että semmoinen takki täytyi olla sillä, joka tahtoi kenraalikuvernööriä puhutella.
»Kuka sitä on sanonut?» kysyi nyt rovasti, mennen hyvin vakavan näköiseksi.
»Aaseffi sanoi…»
Rovasti oli pitkän aikaa hiljaa.
»Ovatko nyt ihmiset tulleet hulluiksi!» sanoi hän sitten puoliääneen, kääntyi sitten suntioon päin ja sanoi melkein ankarasti:
»Minä en tahdo, että Kuusipää tekee itsensä naurettavaksi…»
Kuusipää ymmärsi lähteä, mutta rovastin äskeiset mietteet saivat kuin uutta vauhtia. Hän muisti Horsluntin… Kuusimäen Auruuran ja Pikku-Herralan Vanten…
— Ja kuka tietää, kuinka monta heitä on! — mietti hän. — Routavuodet olivat silloin… mitkä vuodet lienevät nyt nämät, joissa elämme!