Mutta ei hän kysymykseensä vastausta saanut, tai tahtonut saada, sillä syvällä sydämessään hän tunsi, että siihen olisi ollut hyvinkin helppo vastata.
IV
Kuusimäen Auruuran valitusasia ei ollutkaan pysynyt salassa.
Rapean viikon päästä oli se tietona ympäri pitäjää.
Kuka oli semmoista huhua levitellyt?
Auruuraa pidettiin lujalla. Auruura itki ja vannoi, että hän oli viaton. Mutta joku tiesi siihen sanoa, että Pikku-Herralan Vante oli ollut hänelle apuna… että olivat yhdessä koettaneet saada rovastia kirjoittamaan, mutta rovasti oli kieltäytynyt… ja häväissyt sekä Auruuran että Pikku-Herralan Vanten…
Niin sanottiin.
Auruuralla oli kova hätä, sillä hänen kimppuunsa käytiin, ja lisäksi oli hänestä sepitetty laulu…
Eräänä iltana hyökkäsi Auruura Horsluntin luo, uskoen, että tämä ei ollutkaan malttanut pitää suutansa kiinni. Mutta Horslunti oli sangen kylmä ja sanoi lyhyesti, että hänen takanaan oli suurempia salaisuuksia kuin Kuusimäen Auruuran valituskirje…
Mutta miten on asia sitten levinnyt, että koko pitäjä ja naapuripitäjäkin sen tietää! ihmetteli hän.