Horslunti hymähti viisaasti.
»Olen kuullut, että jotkut juorukellot ovat kuulleet sinun ja
Pikku-Herralan Vanten keskustelevan siitä asiasta telefoonissa…»
Auruura kalpeni. Nyt hänkin ymmärsi, mistä asia oli levinnyt.
»Syy on Pikku-Herralan Vanten», sanoi hän melkein itku kurkussa. »Minä en olisi hoksannut enkä tiennyt koko asiata, mutta Vantte minulle soitti ja kehoitti valittamaan…»
Hän seisoi Horsluntin edessä kysyvän näköisenä ja ikäänkuin apua anoen.
»Tjaah», arveli Horslunti. »Minä olen tehnyt mitä on käsketty, — minuun ei kuulu koko asia…»
Hetken päästä sanoi Auruura:
»Panevatkohan siitä sanomalehteen?»
»Sitä en tiedä», vastasi Horslunti, mutta siinä samalla hän muisti, että hänenkin valituskirjelmänsä voisi tulla sanomalehteen… Kun ei hän sitä ollut tullut ajatelleeksi!
»Saattaisiko peräytyä vielä?… Tarkoitan, että jos olisi kirjoittaa, ettei ottaa huomioon», arveli Auruura. »Kyllä minä vaivat maksaisin…»