»Lämmin päiväpä taitaa tänäänkin tulla», sanoi hän.

»Lämmin tulee», myönsi Roope, ja siihen taukosi keskustelu.

Mutta Mikko oli uteliaan levottomana ja silmäili vähä väliä tielle päin. Siellä näkyi olevan joku tienkorjaajakin, joka Mäkimaan kohdalla heitteli someroa tielle…

Kirkolle päin teki Mikon mieli lähteä, mutta ei hän yksin viitsinyt, kun ei nähnyt kenenkään muunkaan sinne päin olevan menossa. Mutta yhtäkkiä hän hoksasi, että Horslunti varmaan tiesi, mihin aikaan isot herrat tulevat, sillä Horsluntihan pitää kenraalikuvernöörille puheen…

Hän jätti Roopen sanaa sanomatta sahaamaan pitkää kuusista rankaa ja lähti kävellä tiputtamaan Horsluntiin päin, nähdäkseen, joko Horslunti oli kirkolle mennyt… Ja jos oli mennyt, niin silloin ei enää ollut kaukana isojen herrojen tulokaan…

Hän käveli touhussa ikäänkuin hänellä olisi hyvinkin tähdellisiä asioita. Ja itsekseen hän ihmetteli, että kyläläisissä ei näkynyt uteliaisuuden merkkiäkään, eikä kukaan vastaantulevista ottanut asiasta puheeksi, — oli aivan niinkuin eivät tietäisi, että isoja herroja tuleekaan kolmella automopiilillä…

Ettei hän herättäisi kenenkään huomiota, kulki hän ensin Horsluntin asunnon ohi ja pyörsi piennarpolkua takaisin. Piennarta kulkien saattoi hän nähdä suoraan Horsluntin huoneeseen ja ovelle, oliko avain lukossa vai eikö.

Huoneessaan näkyi Horslunti olevan. Sikari suussa käveli kahakäteen… ja joku paperi oli kädessään…

Mikko näki, että mustassa puvussa oli ja että kellonperät kiilsivät liivien etupuolella…

— Kohta varmaan lähtee, arveli Mikko ja käveli sivu.