Ja samassa Jannekin nosti päätään ja katseli läpi vettätippuvan otsatukkansa Mikkoon…
»Joko olivat kirkon ovet auki?» kysyi Janne hätäisellä äänellä.
»En minä tullut kirkon kautta», vastasi Mikko ja kysyi vuorostaan:
»Mihin aikaan isojen herrojen pitäisi tulla?»
»Ne voivat tulla millä hetkellä hyvänsä», sanoi Janne ja tarttui puhtaaseen pyyheliinaan, jonka pesemisen ajaksi oli ripustanut pajupensaaseen. Ja pyyhkiessään kasvojaan puheli hän Mikolle:
»Olipa olevinaan sekin Varpumäen Manta! Ei millään ehdolla suostunut kirjoittamaan valituskirjelmääni, mutta muistakoon!»
»Vai ei ryöttä ruvennut!» virkkoi Mikko osaaottavasti.
»Mutta löytyi mies, joka kirjoitti, ja kirjoittikin hyvän.» kehaisi
Janne.
Hän sukaisi kammalla otsatukkansa taaksepäin ja kääri pyyheliinan kokoon.
»Turnipsimaalla näkyi vielä olevan Päkkiläkin», sanoi Mikko.