»Vai turnipsimaalla!» kummasteli Janne. »Ja Päkkilä, jonka pitäisi olla etukynnessä vastaanottamassa. — Näkyikö vallesmannia?» kysyi hän sitten yhteen menoon.
»En sattunut minä näkemään!» sanoi Mikko.
»Luulenpa tulevan raskaan päivän vallesmannille», arveli Janne.
Hän oli kuivannut kasvonsa ja sukinut hiuksensa. Mikko oli siinä jutellessa pannut piippuunsa…
Silloin kuului vihlova, kamala mylvintä maantieltä ja kirkolta päin, mylvintä, joka halkaisi ilman kaukaisiin vaaroihin asti… Janne ja Mikko säpsähtivät.
»Se oli auton huuto!» sanoi Janne hätäisesti.
»Auton ääni oli!» myönsi Mikko. »Nyt tulevat!»
Samassa kuului toinen vielä kamalampi mylvintä, ja kun Janne ja Mikko katsoivat maantielle, näkivät he paksun tomupilven nousevan kirkon kohdalta maantieltä.
Sen enempää eivät joutaneet keskustelemaan. Kumpaisellekin selvisi yhtaikaa, että nyt saapuivat suuret herrat kirkon edustalle. Janne lähti täyttä juoksua rientämään mökilleen, avopäin, paitahihasillaan, ja hänen kädessään leijasi valkoinen pyyheliina niinkuin lippu…
Mikko tyrmistyi siihen puron partaalle eikä ensi hämmästyksessään älynnyt, mihin lähteä…