Hän oli hyvin ymmärtänyt, mistä Pikku-Herrala ja Kuusimäen Auruura keskustelivat. Kenraalikuvernöörin tulosta! Ja hänelle huoliaan ja kärsimiään »vääryyksiä» kantelemaan! Olipa hyvä, että oli muitakin kuin hän, jotka korkean herran matkasta hyvää itselleen toivoivat!

Mutta hänen tuli joutua ennen muita, sillä aikakin alkoi olla hyvin näperällä!

Hän oli tyytyväinen kuulemiinsa ja istui pöytänsä luo, konseptia kirjoittaakseen. Mutta kynä ei tahtonutkaan juosta, eikä hän päässyt alkuunkaan. — Mutta kenen saan minä tämän kirjeen viemään postiin? kysyi hän itseltään. Sillä hän tiesi hyvin, että jos kylällä saataisiin tietää, — tässä kylässä ja vielä muissakin, — eivät ihmiset enää luottaisi vähääkään häneen ja kohtelisivat kuin kulkukoiraa ja ahdistaisivat hänet pois koko seurakunnasta… Niin oli käynyt monelle muullekin, vaikkei täällä Heinärannalla…

Hänellä ei ollut ketään uskottua, ja jos hän itse kirjeen postiin veisi, arvaisi postineiti heti… Mutta jos oikein kääntäisi ja muuttaisi käsialansa…?

Silloin muisti hän Ollin-Mikon, jonka tiesi semmoiseksi mieheksi, että jos kerran lupasi pitää suunsa kiinni, niin ei sanaa hiiskunut.

— Jos saisi Mikon uskotukseen! — mietti hän. — Mutta varovainen oli Mikko ja Horsluntia oli aina epäillyt. Vaan jos voisi hänet viekastelemalla ja lahjomalla saada puolelleen!

Ja vaikka Horslunti oli päättänyt alkaa konseptia kirjoittaa, nousi hän ylös ja päätti lähteä Mikon puheille. Sillä viisaasti ja varovasti hänen tuli asiansa ajaa ja hommata, jos mieli saada sen salassa pysymään.

Mennessään mietti Horslunti makeita puheita, joilla ensin saisi Mikon hyvälle tuulelle, ja sitten vasta ilmoittaisi asiansa. Hän luuli keksineensä Mikkoa miellyttäviä puheita ja astui reippaasti Mikon pirtille.

Mikko istui ikkunan ääressä kengänpaikkaustoimessa, kun Horslunti avasi oven. Horsluntin ei ollut juuri usein tapana Mikon pirtillä käydä. Mutta oli sentään silloin tällöin sattunut, että poikkesi sisälle, kun osui joutessaan kävelemään.

Hän tervehti Mikkoa iloisesti naurusuin ja virkkoi: »Onpa ihana kesän alku… ohoo… kuinka onkin lämmin…»