Vene puskee valkamaan, ja Lauri tempaisee sen aivan kuiville…
Silloin kuulee hänen korvansa äänen, joka tuntuu tulevan kallion faelta…
Hänen sydämensä alkaa sykkiä rajusti. Hän lähtee kiertämään metsän puolelta kalliolle. Hän ei ole voinut erehtyä! Ääni, jonka hän kuuli, oli Inkerin ääni!
Hurja riemu valtaa hänet. Hän ymmärtää, että Inkeri on pitkästynyt, on lähtenyt liikkeelle kiveliöön päin, kun häntä, Lauria, ei ole rantamailla kohdannut. Kirje on viipynyt jossakin ja myöhästynyt…
Hän kuulee taas huudon, mutta metsä pauhaa ja tohisee niin, ettei hän saa sanoista selvää…
Hän rientää läpi sakean, kaasikkoisen ryteikön.
Silloin taas kuuluu huuto.
Se on Inkerin ääni!
Yksin on raukka tulossa! Lauri ymmärtää, miksi Inkeri kallion nokkaan on pyrkinyt… Hän on aikonut siihen tulen sytyttää, että Hietaniemeen näkyisi savu ja arvattaisiin tulla noutamaan…
Nyt taas huutaa…