Samassa syöksyi Inkeri kontti selässä sisälle, temmaten suuren raskaan pirtinovea selälleen ja jättäen sen auki. Hän oli vaalea kuin palttina ja loi kauhistuneen katseensa Lauriin, joka seisoi kuin patsas keskellä lattiaa.
»Hyvä Jumala! Mihin emäntä on mennyt?» huusi hän niin, että Lauri säikähti melkein tainnoksiin.
»Ailiko?»
He tuijottivat toisiinsa, niinkuin eivät kumpikaan olisi mitään ymmärtäneet.
»Selma sanoi saunassa…»
Inkeri vapisi kuin haavanlehti.
Silloin kääntyi täti loisteen äärestä ja sanoi melkein kylmällä äänellä:
»Toissa yönä on vene rannasta kadonnut…»
Laurin polvet notkahtivat, hän peräytyi ja lyykähti penkille, pää kämmenien varaan.