Lauri on viimeiseen saakka toivonut, että saapi kuulla Ailin käyneen torpassa, ehkä yötäkin olleen. Mutta keskustelun aikana hänelle selviää, etteivät tiedä Ailista mitään. Eivätkö ole nähneet venettäkään järvellä?
Päivä on jo noussut, paistaen nyt korkealla Mukkajupukan laen yli ja sulattaen kuuran pihalta ja katoilta. Järvenselältäkin on usva häipynyt.
Silloin kysyy vanha Iisakki:
»Lienevät asiasi hyvinkin tärkeät, kun tähän aikaan liikkeelle läksit.»
Siihen ei Lauri vastaa, mutta kysyy nyt vuorostaan:
»Ei ole näkynyt soutajaa järvellä kolmanna yönä?»
»Ei olla kuultu, ei nähty… Kuka soutava ja mistä päin?»
Mutta Tiina, viisassilmäinen vanha muori, arvelee:
»Arvaan minä… Vaimoasi olet hakemassa… Arvasin heti… silmistä näin surusi, tuskasikin ymmärrän… Miesparka…»
»Niin on…»