Laurin pää vaipuu kämmenien väliin, ja hänen ruumiinsa on niinkuin vapisisi.
»Luulin tänne tulleen…»
»Ei olla kuultu… ei nähty…»
Lauri istuu kämmenet poskilla, eteensä tuijottaen.
»Etkö pane levähtämään? Väsyneeltä näytät…»
»Minä levähtämään!»
Laurin ääni väräjää.
»Mihin sitten aiot?»
»Etsimään… hakemaan vaikka maailman ääriin…»
»Mies-parka… Et tainnut oikeaan osata, kun sieltä etelästä vaimon toit… Ei täällä viihtynyt, ei kotiintunut Paloniemeen… ikäväänsä lähti pakoon…»