Nyt vasta Inkeri tuntee väsymyksen painavan, ja vaivoin hän jaksaa kävellä venevalkamasta taloon. Kaikki mitä on tapahtunut, sitten kun he Hukkajänkältä Laurin kanssa palasivat, tuntuu kuin unennäöltä…
»Karkasiko se?» kysyy Tiina.
»Ei se rakastanut», vastaa Inkeri nääntyneenä.
»Nuku toki ja lepää, että kuulen… Rannannutko olet järven, ja Mukkajupukassako Laurin tapasit? Tyttöparka! Ei ollut miehistä lähtijää?»
»Ei ollut.»
»Nuku nyt! Virkistyt. Semmoisen mampsellin se Lauri maailmalta toi.»
»Elä muuta sano», arvelee Iisakkikin, kun ovat saaneet väsyneen tytön nukkumaan.
V
Kaksi viikkoa on jo kulunut, eikä Lauria ole vielä kuulunut takaisin.
Paloniemessä ovat pellot leikatut, ja riihtä puidaan parhaillaan. Riihen ovelta näkee suoraan järvelle, vaikka riihi onkin rovan niskalla, taempana navettaa.