»Tiesikö naimisiin mennessään, että näin kauas joutui…»
»Olipa kaikkea mitä tarvitsi, ja Lauri passaili kuin parasta rouvaa… eipä olisi pitänyt minkään puutetta olla…»
»Mutta ikävän edessä ei mikään kestä…»
»Se on tarua ja vaimoväen puheita…»
Hetken ovat hiljaa. Sitten Inkeri yhtäkkiä kysyy Selmalta:
»Luuletko, että takaisin lähtee, jos Lauri hänet löytää?»
»En luule takaisin tulevan. Eron ottaa… Ja lapsettomat ovat…»
Selman puhe tekee hyvää Inkerille. Hänen poskensa punastuvat ja silmät loistavat.
»Taitaisi olla sinulle mieleen?» sanoo Selma, syrjäsilmällä Inkeriin katsoen.
Samassa he näkevät tädin ilmestyvän riihen ovelle, molemmin käsin einettä riihimiehille tuoden. Täti on vanha, ryppynaamainen nainen, joka on ollut talossa siitä asti kuin emäntä-vainajakin. Mutta kun emäntä oli lempeä ja antelias luonnoltaan, oli täti jurompi ja kovempi, vaikka hyväsydäminen hänkin.