Venevalkaman vieressä Iisakki havaitsi Paloniemen ison veneen ja arveli siitä, että Lauri ehkä oli kotiaan päin menossa.
* * * * *
Illalla oli Lauri saapunut Hietaniemeen nälissään ja väsyneenä. Tiina oli saanut hänet levähtämään ja yöpymään.
Raskaissa mietteissä istui Lauri penkillä Tiinan valmistaessa ruokaa uupuneelle, kovaa kokeneelle miehelle.
Iisakki kertoi kuulumiset Paloniemestä.
»Hyvin siellä kaikki on. Ei hätää mitään. Sanoivat olevan riihten pian puituina… Riihessä olivat, kävin katsomassa. Enpä uskonut olisi, jos en omin silmin olisi nähnyt ja omin hyppysin koetellut, että niin raskaita jyviä Paloniemessä tänäkin syksynä saadaan… Ei se niemi koskaan niin hallanarka ole ollutkaan kuin tämä…»
Laurinkin kasvot ilostuivat.
»Saisi sen Susijänkän ojitetuksi, kyllä halla kaikkoaisi», sanoi hän.
»Siitä se puhui monta kertaa isä-vainajasikin, Susijänkästä, jota sanoi pahimman hallan pesäksi», jatkoi Iisakki. »Eikä mitään pahaa muutenkaan kuulunut… ikävöineet olivat… eikä kumma…»
»Kuulivat teiltä, kuinka asia on?» kysyi Lauri.