»Sinne tuli vieraita… Teurajärven Kumpula ja Saajoranta. Pyysivät sinua hakemaan», selittää Inkeri Laurin luo päästyään.
»Teurajärven Kumpula ja Saajoranta», sanoo Lauri ajatellen. »Nyt arvaan! He ovat varmaan tieasian vuoksi liikkeellä.»
Hän painaa lapion ojan reunaan ja asettaa kintaansa sen kädensijaan.
Nyt hän huomaa, että Inkerin paksun palmikon nenässä heiluu tuuhea tupsu, joka näyttää syntyneen siitä, ettei palmikkoa ole päähän asti palmikoitu. Se somistaa Inkeriä ja ilahduttaa Laurin silmää.
Palmikon päässä ei ennen ole sellaista tupsua näkynyt, ja Laurin mieleen johtuu, että Inkeri on ehkä hänen tähtensä…
He menevät vierekkäin taloon päin. Inkeri on pitkänsolakka hänkin, mutta ei riitä Lauria olkapäähänkään.
»Olet kasvanut tänä kesänä… Katso nyt, kun olet olkapäähän jo», sanoo
Lauri ja ottaa samassa Inkerin palmikon käteensä.
»Pidätkö semmoisesta tupsusta?» nauraa Inkeri. »Minä näin siinä valokuvassa, jonka kansanopistosta toit, että siinä eräällä tytöllä oli tällainen… Koetin nyt niin palmikoida, mutta täti torui…»
»Annahan olla niin… se on oikein soma.»
Kun he joutuivat metsänrantaan ja talosta jo alkoi näkyä pirtin pääty ja toinen puoli kattoa, kysyi Lauri: